Torstaina 29.11. juhlistimme 110-vuotista Lyseonpuiston lukiota. Juhlan kunniaksi koulullamme järjestettiin tilaisuus, jossa saimme nauttia mm. emerituspäätoimittajan puheesta, opiskelijoiden tekemästä taiteesta ja tietenkin koulumme yhtyeen upeasta musiikista. Äidinkielen opettaja Hanna Huhtinen aloitti tilaisuuden toivottamalla kaikki tervetulleeksi ja kertomalla koulumme pitkän historian ensimmäisistä vuosista. Puhetta seurasi tilaisuuden ensimmäinen musiikkiesitys, jossa koulumme yhtye esitti Esa Tikkalan säveltämän ja Ritva Puron sanoittaman kappaleen “Laulu Lyseonpuiston aamuun” solistinaan kaunisääninen opettajamme Annukka Kurvinen.
Esityksen jälkeen matkamme Lyseonpuiston historian läpi jatkui 50-luvulle, jolloin nykyinen koulurakennuksemme otettiin käyttöön. Hanna Huhtinen kertoi pilke silmäkulmassa, kuinka koulunkäynti on niistä ajoista muuttunut. Esimerkiksi tänä päivänä yleinen purkan jauhaminen, kapeat pillihousut ja huulipunan käyttö oli koulussamme 50-luvulla hyvin paheksuttavaa. Seuraavaksi saimme kuulla 50-lukuun sopivaa musiikkia: laulutrio Petteri Maijala, Inka Kurt ja Jade Kekäle esittivät meille Olavi Virran kauniin kappaleen “Vihreät niityt”. Säestyksestä vastasivat Viola Forest, Eero-Kalle Bergman ja Ville Saunavaara.
Perinteisen juhlapuheen piti emerituspäätoimittaja Tapani Ruokanen. Hän kertoi puheessaan mystisestä “Lyskan hengestä”, periksiantamattomuuden merkityksestä ja parempaan tulevaisuuteen uskomisesta. Ruokanen kertoi myös, kuinka läpi koulumme historian olemme kokeneet suuria muutoksia, joihin meidän on täytynyt sopeutua. Tämä sopeutumisen tarve on muovannut koulustamme juuri sellaisen kuin se tänä päivänä on: jokainen Lyseonpuiston lukion opiskelija saa kokea olevansa arvokas ja merkityksellinen omana itsenään. Lisäksi Ruokanen vertasi kouluamme Harry Potter -romaanien kouluun, Tylypahkaan, jossa hyvällä yhteishengellä ja periksiantamattomuudella taistellaan yhteistä vihollista, Voldemortia vastaan. Lyseonpuiston lukiossa yhteinen vihollinen ei kuitenkaan ole Hän-joka-jääköön-nimeämättä, vaan tietämättömyys, röyhkeys ja itsekkyys, eli sivistymättömyys.
Ruokasen puheen jälkeen siirryimme 60- ja 80-luvuille, kun kitaristi ja laulaja Eero-Kalle Bergman, viulistit Senja Lundin ja Ella Kraatari sekä sellisti Viola Forest valtasivat estradin. Tunnelma kohosi kattoon ja hymy levisi – ainakin minun – huulille, kun kappaleen “Yesterday” ensimmäiset soinnut kajahtivat ilmoille. Seuraava upea kappale oli Toto-yhtyeen “Africa”, jonka meille esittivät Eero-Kalle Bergman, Lotta Ristolainen, Viola Forest, Ville Saunavaara, Petteri Maijala, Sonja Alasalmi, Inka Kurt ja Priita Räihä.
Lyseonpuiston lukion alumnit, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Heikki Autto sekä alumnien puheenjohtaja Seppo-Heikki Salonen luovuttivat koulullemme kunnialaatan, jolla muistetaan entisten opiskelijoiden urheilumenestystä. Laatta tullaan kiinnittämään koulun seinään muistuttamaan meitä siitä, että jokainen meistä, yksin ja yhdessä, voi menestyä elämässä, jos vain uskaltaa antaa kaikkensa ja uskoa tulevaisuuteen.
Juhlatilaisuudessa julkistettiin Kristiina Tikkalan johdolla koulumme historiaa kuvittavat kuvataiteen opiskelijoiden teokset. Vuoden 1914 koulurakennusta kuvaavan kauniin teoksen takana ovat Milja Sääskilahti, Pirita Heikkilä ja Veera Pallari. Ilona Maunulan, Rasmus Kuhan ja Jasmin Mäkitalon teoksessa taas on nykyinen koulurakennuksemme, joka valmistui 50-luvulla. Opettajia ja oppilaita kuvaavan teoksen ovat tehneet Tommi Pikkuhookana, Nico Laulajainen ja Iina Tanhua. Joni Pyhäjärven, Antti Nuortin ja Anni Ruuskan teospari ilottelee kirkkailla väreillään. Elina Jääskeläisen ja Miitta Kotajärven teoksessa ylioppilaslakit lentävät korkealle kohti koulumme kaunista kattoa. Teokset päätyvät aikanaan ansaitsemalleen paikalle ruokalan seinälle.
Tämä musiikintäyteinen matka Lyseonpuiston lukion 110-vuotisen historian läpi saatiin viimein päätökseen, kun opiskelijat, opettajat ja juhlavieraat yhtyivät laulamaan maakuntalaulun “Kymmenen virran maa”. Taidokkaasta pianosäestyksestä vastasi Veikko Virtanen. Kuten Tapani Ruokanenkin puheessaan totesi, Lyseonpuiston lukio voi nyt rauhassa valmistautua seuraaviin 110 vuoteen Lapin suurimpana lukiona. Sitä varten meidän tulee muistaa seuraavat asiat: Emme opiskele lukiota, vaan elämää varten, sillä keräämme mittaamattoman arvokasta sivistyksen pääomaa. Aina on syytä uskoa omiin kykyihin ja parempaan tulevaisuuteen, vaikka tilanne vaikuttaisi kuinka epätoivoiselta. Ja lopuksi, lukio auttaa meistä jokaista löytämään oman polkunsa elämässä ja kulkemaan omilla jaloillaan. Näiden neuvojen myötä haluan toivottaa vielä kerran onnea 110-vuotiaalle Lyseonpuiston lukiolle!
Anni Aittaniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti