Jakson kaksi aikana lyskalaisilla oli mahdollisuus äidinkielen ja kirjallisuuden kursseillaan käydä elokuvissa ja kuulla kuulla kirjailijan tai kääntäjän työstä. Anneli Kanto puhui teostensa Lahtarit ja Veriruusut ohella vuoden 2018 tapahtumista erityisesti naisten ja lasten näkökulmasta. Tommi Parkko kertoi puolestaan runoudesta ja sen lukemisesta. Kääntäjä Kaija Anttonen kertoi työstään kääntäjänä. Lisäksi kursseilla käytiin katsomassa Saamelaisveri-elokuva osana Arktista Vimmaa -festivaalia. Kirjastolla esiteltiin puolestaan kauhukirjallisuutta.
Oheiset tekstit ovat opiskelijoiden tuotoksia kursseilta ÄI05 ja ÄI08.
Tommi Parkon vierailu runouden avaajana
Opin Tommi Parkon vierailusta sen, että runo on usein juoneton. Runossa on myös harvoin henkilöhahmoja tai tarinaa. Juonellista runoa kutsutaan eepokseksi. Kalevala on esimerkki tällaisesta runosta, ja se onkin Suomen kansalliseepos. Aforismit taas ovat yhden lauseen mittaisia, ja ne luetaan proosaksi eikä runoksi.
Runo on ikään kuin tiivistettyä puhetta. Sen rytmi muodostuu lukiessa ja siinä on painollisia ja painottomia tavuja. Antiikin ajalla ihmiset käyttivät metriikkaa, eli opettelivat muistettavia asioita muistisäännöillä, koska kirjoitustaitoa ei vielä ollut. Tähän runot olivat hyvä apu, koska niissä oli selkeä rytmi ja se auttoi muistamaan. Nykyajan runoissa tämä ei ole enää tärkeää.
Runon tekeminen alkaa rytmistä. Samoin kuin laulunteossa, rytmi täytetään siihen sopivilla sanoilla. Nykyään runoissa on tärkeää säkeiden asettelu ja siitä muodostuva visuaalisuus. Runon ulkomuoto saattaa olla jopa sanoja tärkeämpää. Sanoista voi muodostua jokin abstrakti, monitulkintainen muoto tai vaikka eläin. Näin runo voi olla myös kuvataidetta.
Runoissa käytetään usein personifikaatiota eli elollistetaan esimerkiksi esineitä tai inhimillistetään eläimiä. Tyypillistä on myös asiat, jotka saavat lukijan pohtimaan, mitä siinä oikeastaan tarkoitetaan. Runojen hienous onkin niiden monitulkintaisuudessa. Eri ihmiset voivat kokea saman runon hyvinkin eri tavalla. Yksittäiset sanat runossa muodostavat mielikuvia lukijalle tämän omien kokemusten pohjalta. Esimerkiksi sanaan “kahlata” ei välttämättä kiinnitetä huomiota, mutta se voi herättää lukijalle tiedostamatta mielikuvan vedestä, vaikka sitä ei runossa mainittaisikaan. Runon sanavalintoja ja sisältöä tarkastelemalla voidaan huomata näitä pieniä mutta merkityksellisiä asioita, jotka muodostavat runon tunnelman.
Helmi Happonen
Tunnelmia Saamelaisveri-elokuvasta
Katselen ympäri tätä metsää, johon minut on asetettu. Sammalen, kasvien ja porojen. Kaipaan elämääni jotain uutta, erilaista. Jatkuva arki näiden elukoiden ja samojen kasvojen kanssa turhauttaa minua, luo stressiä. En tahtoisi herätä omasta teltastani päivittäin, miettien näitä samoja ajatuksia. Haen vapautta. Ehkä olen sydämeltäni omankaltainen anarkisti, mutta tahdon silti itselleni myös hyvää. Tahdon täältä pois, mutta sukunikaan ei sitä hyväksyisi. Olisipa isäni täällä, seuranani, näiden synkkien aikojen keskellä. Tuomassa minulle turvaa, viisautta sekä iloa.
*** *** *** *** *** ***
Menneisyyden arvet,
vaihtui mielesi kuin poron sarvet
vihasit omaa verta,
Nyt ajatukset seilaa keskellä merta
Piiloudu vaikka maan rakoon,
Ei omaa verta pääse pakoon
Hyväksy oma veresi
On pakoon juostu tarpeeksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti