torstai 3. syyskuuta 2020

Tunnelmia Lyseonpuiston lukion ja aikuislukion ylioppilasjuhlasta

 

Kauan odotettua kevään 2020 ylioppilaiden ja IB-ylioppilaiden valmistujaisjuhlaa  vietettiin  kauniissa loppukesän säässä lauantaina 29.8.2020. 

Kuvat: Hanna Korhonen 



Rehtori Osmo Huhtala julisti perinteiseen tapaan 50 vuotta sitten Rovaniemen yhteislyseosta ja Korkalovaaran lukiosta valmistuneet riemuylioppilaiksi, minkä jälkeen juhlapuheen piti riemuylioppilas, päätoimittaja, emeritus Tapani Ruokanen. 


              Riemuylioppilas, päätoimittaja, emeritus Tapani Ruokanen piti juhlapuheen  


Lue juhlapuhe kokonaisuudessaan täältä

Juhlamusiikkia esittivät useat Lyseonpuiston lukion opiskelijat ohjaajanaan musiikin lehtori Terho Keskitapio

                                                     
                                                                                                                          
Rehtori Osmo Huhtala julisti kokelaat ylioppilaiksi ja piti uusille ylioppilaille rehtorin puheen 

"Olette nyt läpäisseet ylioppilastutkintoon vaadittavat kokeet sekä
suorittaneet koko lukion oppimäärän. Täten olette suorittaneet koko
ylioppilastutkinnon. Merkiksi tästä saatte oikeuden kantaa
ylioppilaslakkia.
Ylioppilastutkintolautakunnan antamalla valtuutuksella julistan teidät
ylioppilaiksi. Laittakaa ylioppilaslakki päähänne."

                         Lue rehtorin puhe kokonaisuudessaan täältä                              

                               

          Ylioppilaan puheen pitivät ylioppilas Aino Rouhiainen ja IB-ylioppilas Minka Laiti 
                                                       Lue ylioppilaiden koko puhe täältä

perjantai 20. joulukuuta 2019

Ajankohtaista dystopiaa kommentoivan sanataiteen kirjoittamisharjoituksena

Ikuinen pimeys

On aamupäivä eikä valoa näy. No ei sitä ole näkynyt sitten vuoden 2024 eli tarkalleen 44 vuotta sitten. Kukaan ei tee mitään asioiden parantamiseksi. Kukaan ei jaksa enää yrittää. Muutoksen olisi pitänyt tapahtua monia vuosikymmeniä sitten ennen tätä ikuista pimeyttä. Pimeys tekee jokaisesta ihmisraunion. Olemmeko me enää edes ihmisiä. Elämme kuin eläimet, missä on myötätunto, onnellisuus tai edes rakkaus. Voiko ikävöidä asiaa, jota ei muista?

Kaipaan äitiäni. Siitä on jo vuosi, hänen poismenostaan. Hän näytti meille millaista elämän kuuluu olla, mutta hän ei ole enää täällä. Olemme yksin tässä ihmispaljoudessa. En näe itselleni onnellista loppua. Niitä joita voi lukea kirjoista ja kuulla ihmisiltä, jotka saivat elää ennen pimeyttä. Aika, jolloin lapset saivat olla lapsia eikä heidän tarvinnut taistella ruuasta tai pelätä mitään. Aika, jolloin jokaisella oli mahdollisuus menestyä ja perustaa oma perhe

Puolet maapallosta on jo veden alla nyt vain odotellaan milloin toinenkin puoli peittyy vedellä. Roskia, joka puolella roksia. Kaatopaikat täyttyivät jo ajat sitten eikä roskille ole muuta paikkaa. Kaikkialla haisee, mutta siihen tottuu. Kaikkeen tottuu en vain usko sen olevan hyvä asia. Kotimatkallani, joka on 200 metriä kävelee satoja ihmisiä. Jokainen kaupunki on täynnä ihmisiä ja yhdessä 15 huoneiston kerrostalossa saattaa asua jopa 250 ihmistä. Ahtauden määrää on vaikea kuvailla, jos sitä ei itse koe. 

Elämä täällä alhaalla on vaikeaa. Ruokatoimitus tulee kerran kuukaudessa ja ruokaa riittää juuri ja juuri kahdeksi viikoksi. Aseistettuja miehiä kävelee, joka puolella vahtien meitä. Ihan kuin jaksaisimme hiiren kokoisilla annoksilla nousta heitä vastaan. He näyttävät saaneen paljon ruokaa. Katsoessani itseäni ja samalla verraten heihin näen vain ruman likaisen, laihan tytön. En ole mitään, enkä voi tehdä mitään muuttaakseni asiaa. Jos vain pääsisin ylös, oikeiden ihmisten joukkoon. Se on minun ainoa toiveeni. 

Kohta on joulu tai ei sitä voi jouluksi sanoa, mutta haluan kuitenkin pitää ajatuksesta kiinni. Meillä ei ole kuusta, jouluruokaa emmekä saa lahjoja. Syömme tähteitä ja yritämme pysyä hengissä. Kunpa voisin kokea sen oikean joulun, nähdä sen onnellisuuden jokaisessa. Olen katkera kaikille niille, jotka tiesivät ongelmista, mutta eivät tehneet mitään. Teidän takianne minulla ei mahdollisuuksia oikeaan elämään. 

torstai 2. toukokuuta 2019

Lukuviikon kirjavinkkejä

Lukuviikko on Lukukeskuksen järjestämä jokavuotinen tapahtuma, jonka tarkoituksena on kannustaa eri ikäisiä ihmisiä lukemaan, lisätä tietoa kirjallisuudesta ja osallistaa toimintaan mukaan kouluja ja kirjastoja. Vaikka virallinen Lukuviikko oli 22.4.–28.4. eli viime viikolla, ei koskaan ole liian myöhäistä innostua lukemisesta tai jakaa hyviä kirjavinkkejä muille. Koulumme opiskelija Elina Kivari on kirjoittanut meille perinteisiä ja runomuotoisia kirjavinkkejä. Lukuiloa!




















torstai 25. huhtikuuta 2019

Lyskan vaalipaneeli 2019

Lyseonpuiston lukion opiskelijakunnan hallitus järjesti 8.4. klo 12.15-13.15 vaalipaneelin liittyen eduskuntavaaleihin. Vaalipaneelin juontajina toimivat Julius Sarajärvi, Aino Rouhiainen ja Ella Pesola. Pyysimme opiskelijakunnan hallituksen kanssa ehdokkaita mukaan paneeliin ja mukana tässä paneelissa oli: Antti Tonteri (ps.), Markus Lohi (kesk.), Satu Honkonen (sdp.), Sara Tuisku (kok.), Henri Ramberg (vas.), Riikka Karppinen (vihr.) ja Jyrki Saarenpää (sin.). Vaalipaneeli toteutettiin yhdessä Lapin Lukiolaisten kanssa.




Opiskelijakunnan hallitus kysyi oppilailta kysymyksiä vaalipaneeliin, monet niistä käsittelivät ilmastonmuutosta, translakeja sekä Suomen taloudellista tilannetta. Vaalipaneelissa oli kahdenlaisia kysymyksiä: avoimia kysymyksiä, joissa jokaisella ehdokkaalla oli vastausvuoro sekä nopeita kysymyksiä, joihin ehdokkaat vastasivat näyttämällä tilanteen mukaista emojia. Lisäksi jaoimme muutamia kommenttivuoroja, joissa ehdokkaat saivat kertoa lisää kysymyksen aiheesta.



Vaalipaneelin jälkeen saimme paljon positiivista palautetta, sekä kouluyhteisön jäseniltä, että vaalipaneeliin osallistuneilta ehdokkailta. Oppilaat kokivat tämän mielenkiintoiseksi ja sopivan tiiviiksi tilaisuudeksi. Koulun henkilökunta antoi myös mukavaa palautetta tilaisuuden suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Järjestimme tämän vaalipaneelin, jotta politiikka löytäisi tien myös nuorten tietoisuuteen. Lisäksi halusimme tuoda helpotusta äänioikeuden omaaville nuorille äänestysvalinnan suhteen.

Haluamme kiittää Lyseonpuiston lukion opiskelijakunnan hallituksen kanssa kaikkia ehdokkaita tästä inspiroivasta ja mielenkiintoa herättävästä vaalipaneelista!



Teksti: Julius Sarajärvi, opiskelijakunnan hallituksen sihteeri

Kuvat: Filippo Dias

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Tulevaisuus tehdään nyt



Tulevaisuus pelottaa. Ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet huolettavat monia jopa enemmän kuin ylioppilaskirjoitukset tai sopivan jatko-opiskelupaikan löytäminen. Aihe on ollut pinnalla pitkään niin uutisissa, sosiaalisessa mediassa kuin arkisissa kahvipöytäkeskusteluissa, mutta näin merkittävästä ja globaalista ongelmasta ei voida koskaan keskustella liikaa. Pelkkä puhe ei kuitenkaan enää riitä. Meistä jokaisella on valtaa vaikuttaa omalla toiminnallamme ilmastonmuutoksen torjumiseen, eivätkä pienimmätkään teot ole merkityksettömiä. Tilanteen vakavuuden huomioon ottaen erityisesti poliitikoilta vaaditaan nyt vaalilupausten lisäksi konkreettisia tekoja, sillä valinnat, joita teemme nyt, määrittävät sen, miltä tulevaisuutemme tulee näyttämään viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua. Tulevaisuus tehdään nyt.

Ilmastonmuutokseen ja huolestuttaviin tulevaisuudenkuviin ovat tarttuneet myös Mer Mönkkönen ja Elina Kivari lehtileikkeistä kokoamallaan modernilla runolla. Epävarma tulevaisuus yhdistyy nykyhetken päätöksentekoon avaruuteen kurottavilla metaforilla ja viestiä korostetaan nostamalla esiin ristiriitaisuuksia ihmisten toiminnassa. Säkeiden asettelu kuvaa hyvin tilanteen monimutkaisuutta ja sitä, kuinka vaikeasti korjattavissa ihmisten aiheuttamat vahingot todella ovat. Siitä huolimatta runo ei vajoa pessimismiin vaan päinvastoin kannustaa etsimään innovatiivisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja muuttamaan maailmaa, sillä jos emme tee sitä nyt, meillä ei ole tulevaisuutta, jota odottaa.





Tämä runoilijakaksikko on ottanut kantaa myös toiseen ajankohtaiseen aiheeseen modernilla runollaan, joka kertoo parisuhteen merkityksestä ja siitä, kuinka valitettavan moni avioliitto päättyy eroon. Elämme aikaa, joka vilisee pinnallista rakkautta, kiiltokuvaa muistuttavaa kauneutta ja uudelleenkäytettäviä parisuhteita. Runon mukaan ihmiset etsivät usein helppoa rakkautta, eikä mikään tunnu riittävän onnellisuuteen.




Rakkaudesta on tullut monelle kertakäyttöistä ja yhä useampi avioliitto päättyy eroon, joten tässäkin mielessä tulevaisuus voi vaikuttaa pelottavalta. Runossa kuvaillaan, kuinka ihmiset uskovat edelleen sadunomaiseen rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta ovat samalla kivuliaan tietoisia siitä, ettei rakkaus ole välttämättä tehty kestämään. Runo ei suinkaan julista kaikkia parisuhteita tuhoon tuomituiksi, vaan muistuttaa siitä, kuinka merkityksellinen ja ihmeellinen asia rakkaus on. Jos sen löytää, sitä tulisi arvostaa ja vaalia, eikä kohdella sitä väliaikaisena, pois heitettävänä hyödykkeenä.




Runot: Mer Mönkkönen ja Elina Kivari
Teksti ja kuvat: Anni Aittaniemi


keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Vanhojentanssit

Perjantaina 15.2. Lyskan aula täyttyi liehuvista helmoista, puvuntakeista, tanssiaskelista ja upeasta musiikista. Tanssiaistunnelmasta vastasivat tietenkin koulumme kakkoset ja musiikista Lyskan orkesteri. Tässä muutama hetki ikuistettuna tämän vuoden vanhojentansseista.













Kuvat: Maija Heino

Teksti: Anni Aittaniemi