torstai 25. huhtikuuta 2019

Lyskan vaalipaneeli 2019

Lyseonpuiston lukion opiskelijakunnan hallitus järjesti 8.4. klo 12.15-13.15 vaalipaneelin liittyen eduskuntavaaleihin. Vaalipaneelin juontajina toimivat Julius Sarajärvi, Aino Rouhiainen ja Ella Pesola. Pyysimme opiskelijakunnan hallituksen kanssa ehdokkaita mukaan paneeliin ja mukana tässä paneelissa oli: Antti Tonteri (ps.), Markus Lohi (kesk.), Satu Honkonen (sdp.), Sara Tuisku (kok.), Henri Ramberg (vas.), Riikka Karppinen (vihr.) ja Jyrki Saarenpää (sin.). Vaalipaneeli toteutettiin yhdessä Lapin Lukiolaisten kanssa.




Opiskelijakunnan hallitus kysyi oppilailta kysymyksiä vaalipaneeliin, monet niistä käsittelivät ilmastonmuutosta, translakeja sekä Suomen taloudellista tilannetta. Vaalipaneelissa oli kahdenlaisia kysymyksiä: avoimia kysymyksiä, joissa jokaisella ehdokkaalla oli vastausvuoro sekä nopeita kysymyksiä, joihin ehdokkaat vastasivat näyttämällä tilanteen mukaista emojia. Lisäksi jaoimme muutamia kommenttivuoroja, joissa ehdokkaat saivat kertoa lisää kysymyksen aiheesta.



Vaalipaneelin jälkeen saimme paljon positiivista palautetta, sekä kouluyhteisön jäseniltä, että vaalipaneeliin osallistuneilta ehdokkailta. Oppilaat kokivat tämän mielenkiintoiseksi ja sopivan tiiviiksi tilaisuudeksi. Koulun henkilökunta antoi myös mukavaa palautetta tilaisuuden suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Järjestimme tämän vaalipaneelin, jotta politiikka löytäisi tien myös nuorten tietoisuuteen. Lisäksi halusimme tuoda helpotusta äänioikeuden omaaville nuorille äänestysvalinnan suhteen.

Haluamme kiittää Lyseonpuiston lukion opiskelijakunnan hallituksen kanssa kaikkia ehdokkaita tästä inspiroivasta ja mielenkiintoa herättävästä vaalipaneelista!



Teksti: Julius Sarajärvi, opiskelijakunnan hallituksen sihteeri

Kuvat: Filippo Dias

tiistai 16. huhtikuuta 2019

Tulevaisuus tehdään nyt



Tulevaisuus pelottaa. Ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet huolettavat monia jopa enemmän kuin ylioppilaskirjoitukset tai sopivan jatko-opiskelupaikan löytäminen. Aihe on ollut pinnalla pitkään niin uutisissa, sosiaalisessa mediassa kuin arkisissa kahvipöytäkeskusteluissa, mutta näin merkittävästä ja globaalista ongelmasta ei voida koskaan keskustella liikaa. Pelkkä puhe ei kuitenkaan enää riitä. Meistä jokaisella on valtaa vaikuttaa omalla toiminnallamme ilmastonmuutoksen torjumiseen, eivätkä pienimmätkään teot ole merkityksettömiä. Tilanteen vakavuuden huomioon ottaen erityisesti poliitikoilta vaaditaan nyt vaalilupausten lisäksi konkreettisia tekoja, sillä valinnat, joita teemme nyt, määrittävät sen, miltä tulevaisuutemme tulee näyttämään viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua. Tulevaisuus tehdään nyt.

Ilmastonmuutokseen ja huolestuttaviin tulevaisuudenkuviin ovat tarttuneet myös Mer Mönkkönen ja Elina Kivari lehtileikkeistä kokoamallaan modernilla runolla. Epävarma tulevaisuus yhdistyy nykyhetken päätöksentekoon avaruuteen kurottavilla metaforilla ja viestiä korostetaan nostamalla esiin ristiriitaisuuksia ihmisten toiminnassa. Säkeiden asettelu kuvaa hyvin tilanteen monimutkaisuutta ja sitä, kuinka vaikeasti korjattavissa ihmisten aiheuttamat vahingot todella ovat. Siitä huolimatta runo ei vajoa pessimismiin vaan päinvastoin kannustaa etsimään innovatiivisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja muuttamaan maailmaa, sillä jos emme tee sitä nyt, meillä ei ole tulevaisuutta, jota odottaa.





Tämä runoilijakaksikko on ottanut kantaa myös toiseen ajankohtaiseen aiheeseen modernilla runollaan, joka kertoo parisuhteen merkityksestä ja siitä, kuinka valitettavan moni avioliitto päättyy eroon. Elämme aikaa, joka vilisee pinnallista rakkautta, kiiltokuvaa muistuttavaa kauneutta ja uudelleenkäytettäviä parisuhteita. Runon mukaan ihmiset etsivät usein helppoa rakkautta, eikä mikään tunnu riittävän onnellisuuteen.




Rakkaudesta on tullut monelle kertakäyttöistä ja yhä useampi avioliitto päättyy eroon, joten tässäkin mielessä tulevaisuus voi vaikuttaa pelottavalta. Runossa kuvaillaan, kuinka ihmiset uskovat edelleen sadunomaiseen rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta ovat samalla kivuliaan tietoisia siitä, ettei rakkaus ole välttämättä tehty kestämään. Runo ei suinkaan julista kaikkia parisuhteita tuhoon tuomituiksi, vaan muistuttaa siitä, kuinka merkityksellinen ja ihmeellinen asia rakkaus on. Jos sen löytää, sitä tulisi arvostaa ja vaalia, eikä kohdella sitä väliaikaisena, pois heitettävänä hyödykkeenä.




Runot: Mer Mönkkönen ja Elina Kivari
Teksti ja kuvat: Anni Aittaniemi