Ajankohtaista dystopiaa kommentoivan sanataiteen kirjoittamisharjoituksena

Ikuinen pimeys

On aamupäivä eikä valoa näy. No ei sitä ole näkynyt sitten vuoden 2024 eli tarkalleen 44 vuotta sitten. Kukaan ei tee mitään asioiden parantamiseksi. Kukaan ei jaksa enää yrittää. Muutoksen olisi pitänyt tapahtua monia vuosikymmeniä sitten ennen tätä ikuista pimeyttä. Pimeys tekee jokaisesta ihmisraunion. Olemmeko me enää edes ihmisiä. Elämme kuin eläimet, missä on myötätunto, onnellisuus tai edes rakkaus. Voiko ikävöidä asiaa, jota ei muista?

Kaipaan äitiäni. Siitä on jo vuosi, hänen poismenostaan. Hän näytti meille millaista elämän kuuluu olla, mutta hän ei ole enää täällä. Olemme yksin tässä ihmispaljoudessa. En näe itselleni onnellista loppua. Niitä joita voi lukea kirjoista ja kuulla ihmisiltä, jotka saivat elää ennen pimeyttä. Aika, jolloin lapset saivat olla lapsia eikä heidän tarvinnut taistella ruuasta tai pelätä mitään. Aika, jolloin jokaisella oli mahdollisuus menestyä ja perustaa oma perhe

Puolet maapallosta on jo veden alla nyt vain odotellaan milloin toinenkin puoli peittyy vedellä. Roskia, joka puolella roksia. Kaatopaikat täyttyivät jo ajat sitten eikä roskille ole muuta paikkaa. Kaikkialla haisee, mutta siihen tottuu. Kaikkeen tottuu en vain usko sen olevan hyvä asia. Kotimatkallani, joka on 200 metriä kävelee satoja ihmisiä. Jokainen kaupunki on täynnä ihmisiä ja yhdessä 15 huoneiston kerrostalossa saattaa asua jopa 250 ihmistä. Ahtauden määrää on vaikea kuvailla, jos sitä ei itse koe. 

Elämä täällä alhaalla on vaikeaa. Ruokatoimitus tulee kerran kuukaudessa ja ruokaa riittää juuri ja juuri kahdeksi viikoksi. Aseistettuja miehiä kävelee, joka puolella vahtien meitä. Ihan kuin jaksaisimme hiiren kokoisilla annoksilla nousta heitä vastaan. He näyttävät saaneen paljon ruokaa. Katsoessani itseäni ja samalla verraten heihin näen vain ruman likaisen, laihan tytön. En ole mitään, enkä voi tehdä mitään muuttaakseni asiaa. Jos vain pääsisin ylös, oikeiden ihmisten joukkoon. Se on minun ainoa toiveeni. 

Kohta on joulu tai ei sitä voi jouluksi sanoa, mutta haluan kuitenkin pitää ajatuksesta kiinni. Meillä ei ole kuusta, jouluruokaa emmekä saa lahjoja. Syömme tähteitä ja yritämme pysyä hengissä. Kunpa voisin kokea sen oikean joulun, nähdä sen onnellisuuden jokaisessa. Olen katkera kaikille niille, jotka tiesivät ongelmista, mutta eivät tehneet mitään. Teidän takianne minulla ei mahdollisuuksia oikeaan elämään. 

Lukuviikon kirjavinkkejä

Lukuviikko on Lukukeskuksen järjestämä jokavuotinen tapahtuma, jonka tarkoituksena on kannustaa eri ikäisiä ihmisiä lukemaan, lisätä tietoa kirjallisuudesta ja osallistaa toimintaan mukaan kouluja ja kirjastoja. Vaikka virallinen Lukuviikko oli 22.4.–28.4. eli viime viikolla, ei koskaan ole liian myöhäistä innostua lukemisesta tai jakaa hyviä kirjavinkkejä muille. Koulumme opiskelija Elina Kivari on kirjoittanut meille perinteisiä ja runomuotoisia kirjavinkkejä. Lukuiloa!

Fashion Revolution -päivänavaus

https://www.youtube.com/watch?time_continue=154&v=QPMU1VHgmEo

Hanna Korhonen

Lyskan vaalipaneeli 2019

Lyseonpuiston lukion opiskelijakunnan hallitus järjesti 8.4. klo 12.15-13.15 vaalipaneelin liittyen eduskuntavaaleihin. Vaalipaneelin juontajina toimivat Julius Sarajärvi, Aino Rouhiainen ja Ella Pesola. Pyysimme opiskelijakunnan hallituksen kanssa ehdokkaita mukaan paneeliin ja mukana tässä paneelissa oli: Antti Tonteri (ps.), Markus Lohi (kesk.), Satu Honkonen (sdp.), Sara Tuisku (kok.), Henri Ramberg (vas.), Riikka Karppinen (vihr.) ja Jyrki Saarenpää (sin.). Vaalipaneeli toteutettiin yhdessä Lapin Lukiolaisten kanssa.

Opiskelijakunnan hallitus kysyi oppilailta kysymyksiä vaalipaneeliin, monet niistä käsittelivät ilmastonmuutosta, translakeja sekä Suomen taloudellista tilannetta. Vaalipaneelissa oli kahdenlaisia kysymyksiä: avoimia kysymyksiä, joissa jokaisella ehdokkaalla oli vastausvuoro sekä nopeita kysymyksiä, joihin ehdokkaat vastasivat näyttämällä tilanteen mukaista emojia. Lisäksi jaoimme muutamia kommenttivuoroja, joissa ehdokkaat saivat kertoa lisää kysymyksen aiheesta.

Vaalipaneelin jälkeen saimme paljon positiivista palautetta, sekä kouluyhteisön jäseniltä, että vaalipaneeliin osallistuneilta ehdokkailta. Oppilaat kokivat tämän mielenkiintoiseksi ja sopivan tiiviiksi tilaisuudeksi. Koulun henkilökunta antoi myös mukavaa palautetta tilaisuuden suunnittelemisesta ja toteuttamisesta. Järjestimme tämän vaalipaneelin, jotta politiikka löytäisi tien myös nuorten tietoisuuteen. Lisäksi halusimme tuoda helpotusta äänioikeuden omaaville nuorille äänestysvalinnan suhteen.

Haluamme kiittää Lyseonpuiston lukion opiskelijakunnan hallituksen kanssa kaikkia ehdokkaita tästä inspiroivasta ja mielenkiintoa herättävästä vaalipaneelista!

Teksti: Julius Sarajärvi, opiskelijakunnan hallituksen sihteeri

Kuvat: Filippo Dias

Tulevaisuus tehdään nyt

Tulevaisuus pelottaa. Ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet huolettavat monia jopa enemmän kuin ylioppilaskirjoitukset tai sopivan jatko-opiskelupaikan löytäminen. Aihe on ollut pinnalla pitkään niin uutisissa, sosiaalisessa mediassa kuin arkisissa kahvipöytäkeskusteluissa, mutta näin merkittävästä ja globaalista ongelmasta ei voida koskaan keskustella liikaa. Pelkkä puhe ei kuitenkaan enää riitä. Meistä jokaisella on valtaa vaikuttaa omalla toiminnallamme ilmastonmuutoksen torjumiseen, eivätkä pienimmätkään teot ole merkityksettömiä. Tilanteen vakavuuden huomioon ottaen erityisesti poliitikoilta vaaditaan nyt vaalilupausten lisäksi konkreettisia tekoja, sillä valinnat, joita teemme nyt, määrittävät sen, miltä tulevaisuutemme tulee näyttämään viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua. Tulevaisuus tehdään nyt.

Ilmastonmuutokseen ja huolestuttaviin tulevaisuudenkuviin ovat tarttuneet myös Mer Mönkkönen ja Elina Kivari lehtileikkeistä kokoamallaan modernilla runolla. Epävarma tulevaisuus yhdistyy nykyhetken päätöksentekoon avaruuteen kurottavilla metaforilla ja viestiä korostetaan nostamalla esiin ristiriitaisuuksia ihmisten toiminnassa. Säkeiden asettelu kuvaa hyvin tilanteen monimutkaisuutta ja sitä, kuinka vaikeasti korjattavissa ihmisten aiheuttamat vahingot todella ovat. Siitä huolimatta runo ei vajoa pessimismiin vaan päinvastoin kannustaa etsimään innovatiivisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja muuttamaan maailmaa, sillä jos emme tee sitä nyt, meillä ei ole tulevaisuutta, jota odottaa.

Tämä runoilijakaksikko on ottanut kantaa myös toiseen ajankohtaiseen aiheeseen modernilla runollaan, joka kertoo parisuhteen merkityksestä ja siitä, kuinka valitettavan moni avioliitto päättyy eroon. Elämme aikaa, joka vilisee pinnallista rakkautta, kiiltokuvaa muistuttavaa kauneutta ja uudelleenkäytettäviä parisuhteita. Runon mukaan ihmiset etsivät usein helppoa rakkautta, eikä mikään tunnu riittävän onnellisuuteen.

Rakkaudesta on tullut monelle kertakäyttöistä ja yhä useampi avioliitto päättyy eroon, joten tässäkin mielessä tulevaisuus voi vaikuttaa pelottavalta. Runossa kuvaillaan, kuinka ihmiset uskovat edelleen sadunomaiseen rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta ovat samalla kivuliaan tietoisia siitä, ettei rakkaus ole välttämättä tehty kestämään. Runo ei suinkaan julista kaikkia parisuhteita tuhoon tuomituiksi, vaan muistuttaa siitä, kuinka merkityksellinen ja ihmeellinen asia rakkaus on. Jos sen löytää, sitä tulisi arvostaa ja vaalia, eikä kohdella sitä väliaikaisena, pois heitettävänä hyödykkeenä.

Runot: Mer Mönkkönen ja Elina Kivari

Teksti ja kuvat: Anni Aittaniemi

Vanhojentanssit

Perjantaina 15.2. Lyskan aula täyttyi liehuvista helmoista, puvuntakeista, tanssiaskelista ja upeasta musiikista. Tanssiaistunnelmasta vastasivat tietenkin koulumme kakkoset ja musiikista Lyskan orkesteri. Tässä muutama hetki ikuistettuna tämän vuoden vanhojentansseista.

Kuvat: Maija Heino

Teksti: Anni Aittaniemi

Mikromuovit maalla ja meressä

Merissä on pian enemmän muovia kuin kalaa sekä mikromuovia myös ihmisen sisällä ovat vain esimerkkejä otsikoista, jotka utelias löytää kirjoittamalla hakukoneeseen mikromuovit. Aihe yleisemmin on todennäköisesti tuttu jokaiselle - kukapa ei tietäisi, että muovi on pitkäikäisyytensä vuoksi harvoin hyväksi ympäristöllemme. Pientä tarkoittavalla etuliitteellään käsite voi tuntua vieraammalta. Mitä tällainen mikromuovi siis on, ja minkä pohjalta sen kieltämiseksi on tehty Suomessa jopa kansalaisaloite?

Määritelmän mukaan mikromuovit ovat alle viiden millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Ne joko hajoavat erittäin hitaasti tai pahimmassa tapauksessa eivät ollenkaan, ja näin esimerkiksi merivesiin joutunut muoviroska voi hajota pohjalle mikromuoviksi. Hankalaksi tilanteen tekee se, että näillä nimensä mukaisesti pikkuruisilla partikkeleilla on yllättäviäkin lähteitä. Koska muovista valmistetaan muun muassa sairaanhoitovälineitä, on sen täydellinen välttely toki hankalaa. Ei kuitenkaan ole suuri vaiva jättää heittämättä roskia luontoon tai esimerkiksi ryhtyä kantamaan ostokset kestokassissa. Mikromuovin kohdalla asia ei ole yhtä yksinkertainen: sitä löytyy esimerkiksi kuorivista kosmetiikkatuotteista ja vaatteiden keinokuiduista, kuten akryylistä ja fleecestä. Merkittävimmät määrät johtuvat kuitenkin ajoneuvojen renkaiden kulumisesta asfalttia vasten.

Mikromuovien vaikutus saattaa siis olla hyvinkin yksinkertainen: konepestäessä keinokuituisia vaatteita jätevesiin päätyy kankaista irtoavia pienenpieniä muovinpalasia tai erikoishammastahnan rakeet päätyvät vesistöihin viemärin kautta. Keinokuitutekstiileissä muovien irtoaminen vähenee noin 5-10 pesukerran jälkeen. Autonrenkaiden ja yllättäen myös kengänpohjien kuluttava mekanismi on sekin ymmärrettävissä: kaikki muovinen maan pintaa koskettava kuluu, jolloin pientä muovipölyä jää asfaltin pintaan. Siitä sadevesi huuhtoo nämä hiukkaset viemäriin ja jälleen mahdollisesti vesistöihin. Norjassa ja Saksassa tehtyjen tutkimusten mukaan juuri ajoneuvojen renkaiden kuluminen on suurin syy mikromuovisaasteeseen, mikä ei maailman liikennepäästöt huomioiden yllätä. Jopa Helsingin ruuhkaisimmilla autoteillä mikromuovipäästöt saattavat olla vuosittain muutamankin tonnin. Näin ollen voi vain arvailla, millainen on tilanne maailman suurimmissa metropoleissa.

Suomen jätevedenpuhdistamoilla saadaan muoveista suodatettua arviolta 99 prosenttia, mikä kuulostaa toki lohdulliselta. Eurooppalainen Cosmetics Europe -säätiö antoi vuonna 2015 kosmetiikkateollisuudelle suosituksen luopua mikromuovista vuoteen 2020 mennessä, ja moni valtio on jo toteuttamassa tai toteuttanut tätä koskien muun muassa suihkugeelejä ja hammastahnoja. On myös muistettava, että koska ongelmaan on herätty vasta hiljattain, tutkittua tietoa on toistaiseksi suhteellisen vähän. Internetistä löytyy monenlaisia ja -tasoisia artikkeleita, joista osaan voi olla viisasta suhtautua hieman varauksellakin. Tämä ei kuitenkaan poista ongelman todenperäisyyttä tai anna aihetta vähättelylle: muovin ainesosista erityisesti joidenkin ftalaatti-nimisten kemiallisten aineiden tiedetään lisäävän mahdollisesti jopa syöpäriskiä.

Kuinka sitten tulisi toimia mikromuovijätemäärän pienentämiseksi? Tuttu, aina tehokas keino on ehdottomasti yksityisautoilun vähentäminen. Jokainen on velvollinen omalta osaltaan lopettamaan luonnon roskaamisen. Erityisesti keinokuituisten tekstiilien kanssa tulisi pohtia, milloin peseminen on tarpeellista. Vaateteollisuuden ympäristövaikutukset on aihe erikseen, mutta yleensäkin on järkevää ostaa uutta vain ja ainoastaan tarpeeseen ja suosia luonnonkuituja, joista mikromuovia ei irtoa. Mitä tulee kosmetiikkaan ja hygieniatuotteisiin, valinnanvaraa riittää yllin kyllin. Muovirakeeton ja mahdollisimman luonnollisia ainesosia sisältävä vaihtoehto on aina parempi valinta ympäristön kannalta.

BI02, Johanna Lintula 3B

#uusilukio-maakuntakiertue Rovaniemellä

23.10.2018  Lyskalla järjestettiin lukiouudistuksen maakuntakiertue, johon sain osallistua opiskelijakunnan edustajana. Tilaisuuden järjesti Opetus- ja kulttuuriministeriö yhdessä Opetushallituksen, aluehallintovirastojen ja lukioiden kanssa.

Tilaisuuden alussa saimme kuulla opetus- ja kulttuuriministeriön edustajan esityksen siitä, miksi lukiouudistusta tarvitaan. Suurin syy uudistuksiin on se, että niiden ansiosta opiskelijoiden on mahdollista opiskella asioita entistä laaja-alaisemmin. Hän myös kertoi, kuinka uusi lukiolaki on tehty yhteistyössä monien eri sidosryhmien kanssa. Opiskelijoita tässä prosessissa on ollut edustamassa Suomen Lukiolaisten Liitto, eli SLL. On hienoa huomata, että myös meitä opiskelijoita on kuultu näin merkittävässä asiassa.

Uuden lukioasetuksen mukana tulee monia merkittäviä uudistuksia, joista merkittävin on ehkäpä se, että jatkossa opetuksen mitoituksen perusteena ovat opintopisteet, eivät kurssit. Opiskelijalla on oikeus saada opetusta 14 h 15 min yhtä opintopistettä kohti. Vaikka jatkossa ei ole enää kursseja, arviointi tulee säilymään yhä numeroarviointina.

Oli mielenkiintoista kuulla, että uuden asetuksen myötä päivänavaukset eivät ole enää pakollisia. Koulut saavat itse päättää,  järjestävätkö ne aamunavauksia vai eivät. Jännittävää on nähdä, miten Lyskalla päätetään tämän asian suhteen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön edustaja kertoi myös, että kansainvälisyysvalmiudet on kirjattu valtakunnallisiin tavoitteisiin. Vaihto-ohjelmien ja muun kansainvälisen toiminnan kautta nuorilla on mahdollista oppia ja ymmärtää paljon uusia asioita. Toivottavasti tämä mahdollistaa kansainvälisyyskokemuksia myös sellaisille nuorille, joilla ei ole muuten mahdollisuuksia niihin.

Kun olimme kuulleet kattavasti infoa näistä lukioita koskevista uudistuksista, saimme kuulla, minkälaisella aikataululla näitä asioita toteutetaan. Uuden lukiolain on tarkoitus tulla voimaan 1.8.2019 ja opetussuunnitelman vuonna 2021. Uusi ylioppilastutkintolaki astuu voimaan myös 1.8.2019.

Kaiken kaikkiaan opiskelijan korviin nämä uudistukset kuulostivat mielenkiintoisilta. Oli hienoa päästä seuraamaan tilaisuutta ja kuulemaan, millaisia muutoksia lukiokoulutus on kohtaamassa.

Teksti: Evilla Lumme