Tulevaisuus pelottaa. Ilmastonmuutos ja sen tuomat haasteet huolettavat monia jopa enemmän kuin ylioppilaskirjoitukset tai sopivan jatko-opiskelupaikan löytäminen. Aihe on ollut pinnalla pitkään niin uutisissa, sosiaalisessa mediassa kuin arkisissa kahvipöytäkeskusteluissa, mutta näin merkittävästä ja globaalista ongelmasta ei voida koskaan keskustella liikaa. Pelkkä puhe ei kuitenkaan enää riitä. Meistä jokaisella on valtaa vaikuttaa omalla toiminnallamme ilmastonmuutoksen torjumiseen, eivätkä pienimmätkään teot ole merkityksettömiä. Tilanteen vakavuuden huomioon ottaen erityisesti poliitikoilta vaaditaan nyt vaalilupausten lisäksi konkreettisia tekoja, sillä valinnat, joita teemme nyt, määrittävät sen, miltä tulevaisuutemme tulee näyttämään viiden, kymmenen tai viidenkymmenen vuoden kuluttua. Tulevaisuus tehdään nyt.
Ilmastonmuutokseen ja huolestuttaviin tulevaisuudenkuviin ovat tarttuneet myös Mer Mönkkönen ja Elina Kivari lehtileikkeistä kokoamallaan modernilla runolla. Epävarma tulevaisuus yhdistyy nykyhetken päätöksentekoon avaruuteen kurottavilla metaforilla ja viestiä korostetaan nostamalla esiin ristiriitaisuuksia ihmisten toiminnassa. Säkeiden asettelu kuvaa hyvin tilanteen monimutkaisuutta ja sitä, kuinka vaikeasti korjattavissa ihmisten aiheuttamat vahingot todella ovat. Siitä huolimatta runo ei vajoa pessimismiin vaan päinvastoin kannustaa etsimään innovatiivisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja muuttamaan maailmaa, sillä jos emme tee sitä nyt, meillä ei ole tulevaisuutta, jota odottaa.
Tämä runoilijakaksikko on ottanut kantaa myös toiseen ajankohtaiseen aiheeseen modernilla runollaan, joka kertoo parisuhteen merkityksestä ja siitä, kuinka valitettavan moni avioliitto päättyy eroon. Elämme aikaa, joka vilisee pinnallista rakkautta, kiiltokuvaa muistuttavaa kauneutta ja uudelleenkäytettäviä parisuhteita. Runon mukaan ihmiset etsivät usein helppoa rakkautta, eikä mikään tunnu riittävän onnellisuuteen.
Rakkaudesta on tullut monelle kertakäyttöistä ja yhä useampi avioliitto päättyy eroon, joten tässäkin mielessä tulevaisuus voi vaikuttaa pelottavalta. Runossa kuvaillaan, kuinka ihmiset uskovat edelleen sadunomaiseen rakkauteen ensisilmäyksellä, mutta ovat samalla kivuliaan tietoisia siitä, ettei rakkaus ole välttämättä tehty kestämään. Runo ei suinkaan julista kaikkia parisuhteita tuhoon tuomituiksi, vaan muistuttaa siitä, kuinka merkityksellinen ja ihmeellinen asia rakkaus on. Jos sen löytää, sitä tulisi arvostaa ja vaalia, eikä kohdella sitä väliaikaisena, pois heitettävänä hyödykkeenä.
Runot: Mer Mönkkönen ja Elina Kivari
Teksti ja kuvat: Anni Aittaniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti