perjantai 22. helmikuuta 2019

Mikromuovit maalla ja meressä

Merissä on pian enemmän muovia kuin kalaa sekä mikromuovia myös ihmisen sisällä ovat vain esimerkkejä otsikoista, jotka utelias löytää kirjoittamalla hakukoneeseen mikromuovit. Aihe yleisemmin on todennäköisesti tuttu jokaiselle - kukapa ei tietäisi, että muovi on pitkäikäisyytensä vuoksi harvoin hyväksi ympäristöllemme. Pientä tarkoittavalla etuliitteellään käsite voi tuntua vieraammalta. Mitä tällainen mikromuovi siis on, ja minkä pohjalta sen kieltämiseksi on tehty Suomessa jopa kansalaisaloite?

Määritelmän mukaan mikromuovit ovat alle viiden millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Ne joko hajoavat erittäin hitaasti tai pahimmassa tapauksessa eivät ollenkaan, ja näin esimerkiksi merivesiin joutunut muoviroska voi hajota pohjalle mikromuoviksi. Hankalaksi tilanteen tekee se, että näillä nimensä mukaisesti pikkuruisilla partikkeleilla on yllättäviäkin lähteitä. Koska muovista valmistetaan muun muassa sairaanhoitovälineitä, on sen täydellinen välttely toki hankalaa. Ei kuitenkaan ole suuri vaiva jättää heittämättä roskia luontoon tai esimerkiksi ryhtyä kantamaan ostokset kestokassissa. Mikromuovin kohdalla asia ei ole yhtä yksinkertainen: sitä löytyy esimerkiksi kuorivista kosmetiikkatuotteista ja vaatteiden keinokuiduista, kuten akryylistä ja fleecestä. Merkittävimmät määrät johtuvat kuitenkin ajoneuvojen renkaiden kulumisesta asfalttia vasten.

Mikromuovien vaikutus saattaa siis olla hyvinkin yksinkertainen: konepestäessä keinokuituisia vaatteita jätevesiin päätyy kankaista irtoavia pienenpieniä muovinpalasia tai erikoishammastahnan rakeet päätyvät vesistöihin viemärin kautta. Keinokuitutekstiileissä muovien irtoaminen vähenee noin 5-10 pesukerran jälkeen. Autonrenkaiden ja yllättäen myös kengänpohjien kuluttava mekanismi on sekin ymmärrettävissä: kaikki muovinen maan pintaa koskettava kuluu, jolloin pientä muovipölyä jää asfaltin pintaan. Siitä sadevesi huuhtoo nämä hiukkaset viemäriin ja jälleen mahdollisesti vesistöihin. Norjassa ja Saksassa tehtyjen tutkimusten mukaan juuri ajoneuvojen renkaiden kuluminen on suurin syy mikromuovisaasteeseen, mikä ei maailman liikennepäästöt huomioiden yllätä. Jopa Helsingin ruuhkaisimmilla autoteillä mikromuovipäästöt saattavat olla vuosittain muutamankin tonnin. Näin ollen voi vain arvailla, millainen on tilanne maailman suurimmissa metropoleissa.

Suomen jätevedenpuhdistamoilla saadaan muoveista suodatettua arviolta 99 prosenttia, mikä kuulostaa toki lohdulliselta. Eurooppalainen Cosmetics Europe -säätiö antoi vuonna 2015 kosmetiikkateollisuudelle suosituksen luopua mikromuovista vuoteen 2020 mennessä, ja moni valtio on jo toteuttamassa tai toteuttanut tätä koskien muun muassa suihkugeelejä ja hammastahnoja. On myös muistettava, että koska ongelmaan on herätty vasta hiljattain, tutkittua tietoa on toistaiseksi suhteellisen vähän. Internetistä löytyy monenlaisia ja -tasoisia artikkeleita, joista osaan voi olla viisasta suhtautua hieman varauksellakin. Tämä ei kuitenkaan poista ongelman todenperäisyyttä tai anna aihetta vähättelylle: muovin ainesosista erityisesti joidenkin ftalaatti-nimisten kemiallisten aineiden tiedetään lisäävän mahdollisesti jopa syöpäriskiä.

Kuinka sitten tulisi toimia mikromuovijätemäärän pienentämiseksi? Tuttu, aina tehokas keino on ehdottomasti yksityisautoilun vähentäminen. Jokainen on velvollinen omalta osaltaan lopettamaan luonnon roskaamisen. Erityisesti keinokuituisten tekstiilien kanssa tulisi pohtia, milloin peseminen on tarpeellista. Vaateteollisuuden ympäristövaikutukset on aihe erikseen, mutta yleensäkin on järkevää ostaa uutta vain ja ainoastaan tarpeeseen ja suosia luonnonkuituja, joista mikromuovia ei irtoa. Mitä tulee kosmetiikkaan ja hygieniatuotteisiin, valinnanvaraa riittää yllin kyllin. Muovirakeeton ja mahdollisimman luonnollisia ainesosia sisältävä vaihtoehto on aina parempi valinta ympäristön kannalta.

BI02, Johanna Lintula 3B

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti