Val-
kea lin-
tu halkoo
tu halkoo
taivasta siivil-
lään, liitää yli
lään, liitää yli
merten ja kor-
keimpien vuori-
en ilman pelkoa, se
nousee korkeammal-
le kuin ihmissilmä voi
kantaa, tavoittamattomiin,
katoaa äärettömyyteen nous-
ten ylemmäs ja ylemmäs,
se on ollut siellä mistä
yksikään ei ole palannut, se on nähnyt kaiken maan
ja taivaan välillä kirkkaampana kuin kukaan muu, se kulkee
tuulten mukana, nousee kanssa auringon, kiertää maata kuun lailla eikä
laskeudu koskaan, tuo
valkea lintu näkee kai-
ken, tietää minne
muuttolinnut pake-
nevat kylmyyttä, miksi
päivä laskee iltaan, mitä
taivaanrannan takana on,
mitä tapahtuu auringon-
laskun jälkeen kun maail-
ma nukkuu, ei ole mitään,
mitä tuo valkea lintu ei
tietäisi, onhan se lii-
tänyt taivaalla
kaiken alus-
ta as-
ti.
Lähde mukaani
Herää auringonlaskun aikaan.
Pue yllesi parhaat vaatteesi.
Tule, sinulla on jo kiire.
Älä katso taaksesi.
Älä sano mitään.
Hymyile vain.
Kuuntele
ja
katso.
Odota.
Hetki vielä.
Älä pelkää minua.
Olethan tuntenut minut aina.
Nyt sinä olet valmis lähtemään,
aloittamaan kaiken alusta.
Kesä sinussa
auringonpaiste silmissäsi
hiuksissa kesäheinä
varpaissa vetten vaahto
henkäyksesi lämmin tuuli
liikutat lehmuksia
sotket hiukset
keinutat laineita
nostat linnut taivaalle
kauan olen odottanut sinua
ja kauan tulen kaipaamaan
Runot: Anni Aittaniemi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti