Kävin viime jaksossa ÄI04-kurssin, jonka aiheena on kielellä vaikuttaminen. Kurssi lähti käyntiin projektiluontoisella työllä, jonka aiheena oli lapsuuden tekstien maailma. Projektin myötä ymmärsin, kuinka vahva vaikutus teksteillä on siihen, minkälainen suhde ympäröivään maailmaan muodostuu.
Aiheeseen virittäytyäkseen opiskelijat saivat ensin itsekseen muistella kirjoja, elokuvia, tv-ohjelmia ja muita tekstejä omasta lapsuudestaan. Seuraavaksi muistoista keskusteltiin pienissä ryhmissä. Jo tässä vaiheessa huomattiin, että ryhmäläisiltä löytyi joitakin samoja tekstejä. Jokaisesta aihepiiristä koottiin pienryhmien kesken top 5 -listat, joita vertailtiin lopuksi muiden ryhmien kanssa.
Sovittiin, että kun top 5 -listat luetaan ääneen ja listalla on jokin itselle tuttu teksti, nostetaan käsi ylös. Näin nähtiin helposti, mitkä tekstit olivat suosituimpia kaikkien kurssilaisten kesken. Kun jokainen pienryhmä luki listansa, niillä alkoi toistua samoja asioita. Tuli ihanan nostalginen olo, kun joku muistutti vaikkapa tv-ohjelmasta, jota katsoi pienenä usein, mutta joka ei ollut tullut mieleen projektin aikaisemmissa vaiheissa.
Kaiken tämän taustatyön jälkeen kirjoitettiin essee, jossa pohdittiin, millainen maailma lapsuuden teksteistä hahmottuu. Esseessä sai oman valinnan mukaan kirjoittaa joko yleisesti kaikkien esille tulleiden tekstien pohjalta tai keskittyä vain omaan lapsuuteensa.
Tässä yksi teksti, joka projektin pohjalta syntyi.
Millainen maailma lapsuuden muistoista hahmottuu?
Työskentelimme äidinkielen kurssilla projektiluontoisesti lapsuutemme tekstien parissa. Teksti on monimuotoinen käsite, johon liittyvät kirjojen lisäksi myös esimerkiksi pelit, elokuvat ja uutiset. Muistelimme ensin lapsuuttamme yksin ja keskustelimme sitten muistoistamme pienissä ryhmissä. Lopuksi jaoimme heränneet ajatukset muiden kurssilaisten kanssa. Yksittäisistä muistoista muodostui laajempi kokonaisuus, joka kertoo 2000-luvun alussa eläneiden lasten maailmasta.
Kurssilaisille lapsuudessa luettujen kirjojen valossa maailma vaikuttaa iloiselta ja turvalliselta. Muumeista, Nalle Puhista ja Peppi Pitkätossusta kertovat tarinat olivat suosittuja. Samat kirjat toistuivat kurssilaisten muistoissa, mutta monilla oli myös oma suosikkikirja, joka ei välttämättä ollut muille lainkaan tuttu. Kirjoissa oli useimmiten yksinkertainen ja helposti seurattava juoni, joka parhaimmillaan perustui johonkin opetukseen. Kirjojen maailma oli varsin oikeudenmukainen: tarinoissa hyvä voitti pahan.
Kurssilaiset kuuntelivat lapsina monenlaista musiikkia, niin perinteisiä lastenlauluja kuin populäärimusiikkiakin. Lastenlaulut olivat usein hauskanpitoon perustuvia ja niihin liittyi jokin leikki, mistä hyvä esimerkki on Fröbelin palikat -yhtyeen musiikki. Lastenlaulujen riehakkuutta tasapainottivat pop-artistit, joista muun muassa Antti Tuisku oli suosittu.
Tv-ohjelmien joukosta löytyi kurssilaisille paljon yhteisiä suosikkeja, kuten Pikku Kakkonen ja Muumit. Iloisten tapahtumien lisäksi tv-ohjelmien maailmassa oli myös ripaus jännitystä. Jännittävien sarjojen, kuten Syrhämän ja Boforin, suosio kertoo lasten seikkailunhalusta. Tv-ohjelmissa oli kurssilaisten kesken vähemmän hajontaa kuin vaikkapa kirjoissa, mikä luultavasti selittyy tv:ssä esitettyjen lastenohjelmien rajallisella määrällä.
Elokuvien maailma oli pitkälti Disney-painotteinen. Suurin osa elokuvista oli piirrettyjä tai animoituja ja aiheeltaan fantasian piiriin kuuluvia. Varsinkin tyttöjen keskuudessa prinsessa- ja Barbie-elokuvat olivat suosittuja. Kirjojen tapaan myös elokuvien maailma vaikuttaa olevan oikeudenmukainen ja iloinen: tarinoissa oli lähes aina onnellinen loppu.
Pelien maailma on kurssilaisten lapsuudessa ollut selvästi muutoksessa. Perinteiset lautapelit, kuten Kimble, Afrikan tähti ja Arvaa kuka olivat suosittuja, mutta niiden rinnalle alkoi nousta myös kännykkä- ja konsolipelejä. Nykyään klassikoksi luokiteltava ”matopeli” oli kuuminta huutoa ja PlayStation-pelikonsolit kasvattivat suosiotaan. 2000-luvun tienoilla syntyneiden ikäryhmä alkaakin olla viimeisiä ryhmiä, joiden ensimmäinen matkapuhelin oli jokin muu kuin älypuhelin.
Kurssilaiset muistivat myös joitakin uutistapahtumia. Useimmin toistui Thaimaan tsunami vuodelta 2004, mutta myös Jokelan kouluammunta vuodelta 2007 oli jäänyt mieleen. On tietysti ymmärrettävää, että negatiiviset tapahtumat muistetaan selkeämpinä. Jos ikävät uutiset liittyvät jotenkin omiin läheisiin, ne voivat jäädä lapsen mieleen pelottavan selkeinä. Vaikka negatiiviset tapahtumat muistetaan paremmin kuin positiiviset, moni kurssilainen muisti myös Suomen Euroviisuvoiton vuodelta 2006.
Lapsuudesta mieleen jääneet uutistapahtumat tuovat raakaa realismia fiktiivisten tekstien luomaan onnelliseen ja turvalliseen maailmaan. Kuilu oikean elämän ja tarinoiden välillä on valtava. Se saa pohtimaan, pitäisikö lastenkirjoissa ja -elokuvissakin käsitellä ”oikean elämän” ongelmia, kuten vanhempien eroamista tai vaikkapa ystävän kuolemaa. Lapsuuden teksteissä vallitsevat perinteiset sukupuoliroolit: prinssi pelastaa prinsessan ja he elävät onnellisena elämänsä loppuun asti. Voiko tällä olla vaikutusta lasten suvaitsevaisuuteen (tai pikemminkin sen puutteeseen) aikuisuudessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti