Lukutaito ei ollut itsestäänselvyys 1970-luvun Portugalissa ja Angolassa
Koulumme alumni Ritva Marttala esitteli perjantaina lähetystyövuosiaan Angolassa. Marttala kertoi ihmetelleensä, miksi häneltä kysyttiin sekä kielikoulussa Portugalissa että Angolassa, osasiko hän lukea. Aikaa myöten Marttalalle selvisi, että kansa pidettiin Angolassa lukutaidottomana, jotta sitä olisi helppo hallita.
Koulu oli tuolloin Angolassa lähinnä valkoisten etuoikeus ja vain jotkut tummaihoiset saivat mahdollisuuden opiskella valtion koulussa. Lukutaitoa opettivat siten myös lähetystyöntekijät ja luterilaisen kirkon työntekijät.
Vasta Angolan itsenäistyttyä kaikki lapset pääsivät kouluun. Koska koulurakennuksia ja kirjoja ei alkuun ollut, opetusta järjestettiin usein ulkona. Opettaja kirjoitti tekstejä hiekkaan. Tuoleina toimivat tyhjät maitopurkit, joita kuljetettiin päivittäin mukana.
Päivänavauksensa lopussa Marttala muisteli, kuinka lukutaitoa alettiin opettaa aikuisille työpaikoilla. Hänen mieleensä oli jäänyt erityisesti 20-vuotias Eduardo opettamassa itseään paljon vanhempia miehiä.
Eduardo muistutti hänestä Eeroa, joka opetti veljiään lukemaan Aleksis Kiven teoksessa Seitsemän veljestä. Lähetystyöntekijänä ja kappalaisena toimiessaan Marttala näki, etteivät lukutaito ja tasa-arvo olleet kaikkialla itsestäänselvyyksiä.
Koulumme alumni Ritva Marttala esitteli perjantaina lähetystyövuosiaan Angolassa. Marttala kertoi ihmetelleensä, miksi häneltä kysyttiin sekä kielikoulussa Portugalissa että Angolassa, osasiko hän lukea. Aikaa myöten Marttalalle selvisi, että kansa pidettiin Angolassa lukutaidottomana, jotta sitä olisi helppo hallita.
Koulu oli tuolloin Angolassa lähinnä valkoisten etuoikeus ja vain jotkut tummaihoiset saivat mahdollisuuden opiskella valtion koulussa. Lukutaitoa opettivat siten myös lähetystyöntekijät ja luterilaisen kirkon työntekijät.
Vasta Angolan itsenäistyttyä kaikki lapset pääsivät kouluun. Koska koulurakennuksia ja kirjoja ei alkuun ollut, opetusta järjestettiin usein ulkona. Opettaja kirjoitti tekstejä hiekkaan. Tuoleina toimivat tyhjät maitopurkit, joita kuljetettiin päivittäin mukana.
Päivänavauksensa lopussa Marttala muisteli, kuinka lukutaitoa alettiin opettaa aikuisille työpaikoilla. Hänen mieleensä oli jäänyt erityisesti 20-vuotias Eduardo opettamassa itseään paljon vanhempia miehiä.
Eduardo muistutti hänestä Eeroa, joka opetti veljiään lukemaan Aleksis Kiven teoksessa Seitsemän veljestä. Lähetystyöntekijänä ja kappalaisena toimiessaan Marttala näki, etteivät lukutaito ja tasa-arvo olleet kaikkialla itsestäänselvyyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti